sunnuntai 13. elokuuta 2017

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kuopio KV

Perjantaina aamupäivästä kävimme kasaamassa näyttelyalueelle tuomarien telttoja ja rokotuspisteitä. Kotiintulomatkalla poikkesimme hakemaan Mimosan ja Sulo-nahkacollien juna-asemalta. Sitten alkoikin valmistautuminen näyttelyviikonloppuun. Illan aikana ehdimme käydä treenailemassa koirien kanssa näyttelyjuttuja, kaupassa ostamassa ruokaa ja kakkutarvikkeita sekä leipoa kolmen suklaan juustokakun! Yön ohjelmaan kuului lisäksi Milan pesu ja trimmaus, se toimi nimittäin viikonloppuna kisakoirana junior handlerissa.
Lauantaina Mila kisasi junnuissa Siljan kanssa piirimestaruudessa sekä Johannan kanssa vanhemmissa junnuissa. Minulla itselläni ei pitänyt olla mitään varsinaisia esitettäviä. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että pääsin mukaan karkeakarvaisten saksanseisojien kasvariin; ROP-kasv ja KP vielä päälle. Sen aikana Silja oli käynyt Milan kanssa yksilöissä, harmittavasti en niitä itse päässyt näkemään.
Sijoituksista tämä pari jäi kuitenkin ulkopuolelle, vaikkakin erittäin lupaavalta yhteistyö näytti. Toivottavasti myöhemmin työ tuottaa tulosta! Nautseri pääsi hetkeksi häkkiin lepäämään, minä taasen löysin itseni kehästä pian partacollien kanssa. Esitin valiouroksen ERI2, SA, PU3 sekä auttelin samaisen koiran kanssa myöskin kasvarissa ROP-kasv ja KP.

Vanhemmat junnut olivat samaan aikaan menossa ja ehdin juuri ja juuri näkemään Milan ja Johannan yksilöt. Tämä parivaljakko eteni upeasti kuuden parhaan joukkoon, jonka jälkeen tulivat vaihtokoirat. Mila esiintyi tosi kivasti myös vaihdossa toisella tytöllä. Se on kyllä kehittynyt pienestä mamman pupupöksystä aivan hirveästi! Enää ei haikailla pahemmin kehän laidalle luokseni. Niin siinä kävi, että neljänneksi sijoittui tämä hieno parivaljakko.
Junnujen jälkeen oli luvassa leipomamme kakun syömistä, hieman myöhäinen Milan valiokakku. Olen saanut viime aikoina hieman kuulla nakittelua valiokahveista, joten pakkohan ne oli tarjota, kerranhan sitä vain valioidutaan!
Isossa kehässä pääsin vielä pyörähtämään seisojakasvarissa, mutta valitettavasti meitä ei neljän parhaan joukkoon otettu.
Sunnuntai pyörähti käyntiin perrokehällä, jossa esitin yhden avoluokan nartun. Valitettavasti itse kehäsuoritus ei mennyt niin kivasti kuin edellisen kerran tiistaina mätsärissä, jossa myös pyörähdin kyseisen koiran kanssa kehässä. Hällä on kaikkien kanssa tapana painaa hihnaa liikkeissä, mätsärissä tätä ei tapahtunut ollenkaan, mutta kun kehään päästiin... Sieltä keltaisen lapun jälkeen pihalle. Viereisessä kehässä esitin pari käppänää, mustan ja musta-hopean. Molemmille koirille erittäin hyvät.

Näiden kehien aikana Mila oli päässyt jälleen junnukoiraksi, tällä kertaa Aavan kanssa. Tälle parivaljakolle ei tällä kertaa sijoitusta irronnut, mutta arvostelusta päätellen suoritus oli mennyt varsin hyvin.
Kehien jälkeen kiersimme porukalla kojut läpi. Itse säästyin tällä kertaa rahallisesti suhteellisen vähällä. Mukaan tarttui vain iso pussillinen luita vitosella ja tekokarvainen treenilelu, joka muuten osoittautui jo nyt aikas mieleiseksi.

Tuttuun tapaan näyttelyalueelta lähdimme viimeisten joukossa, taisipa se viimeinen teltta olla meidän. Mimosa ja Sulo saatettiin maanantaina junaan kotimatkalle. Kaikille osallisille kiitokset näyttelyseurasta, ootte kyllä aivan huippua porukkaa!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Aksakisoja pitkästä aikaa

Valmiiksi kirjoitettuna jäi tämäkin postaus luonnoksiin ja julkaisu unohtui totaalisesti. Pari viikkoa sitten kävimme Milan kanssa pitkästä aikaa agilitykisoissa Jyväskylässä.

Sunnuntaina (16.7) herätys pirahti viideltä ja kuudelta olimme jo poimimassa Tinttiä kyytiin. Sitten lähdimme suuntaamaan Etelä-Kuopioon, jossa meidän kyytimme jo odottelikin, ja auton nokka kohti Jyväskylää. Pitkästä aikaa oli luvassa aksakisoja. Samalla kisailtiin myös kääpiösnautsereiden rotumestikset, joten viimeistään niiden takia minun täytyi ilmoittautua kisoihin.
Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin, jo vähän ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä ratana meillä oli hypäri, jonka rataantutustuminen starttasi yhdeksältä. Rata vaikutti oikein mukavalta, just semmoiselta meille sopivalta: paljon suoria pätkiä. Starttasimme viidensinä ja maaliin saavuimme puhtaasti, vieläpä alle ihanneajan. Milalla oli kauttaaltaan ihan hyvä vauhti siihen nähden, mitä se nyt viime aikoina on ollut. Kepit menivät vähän hitaan puoleisesti, mutta puhtaasti kuitenkin, mikä on pääasia.
 
Medien ja maksien jälkeen alkoi toisen radan rakennus. Radalla pääsimme vitoshyppyyn asti oikein kivasti, mutta sitten Mila sai aivopierun ja lähti ilman mitään erityistä syytä tarkastamaan hallin reunaa. Itse Milan sluibailun sisäistettyäni kävin äkkiä hakemassa sen mukaan matkaan.
Seuraava este oli kepit, ja oli aivan oma mokani, kun en ottanut sitä tarpeeksi hyvin ensin hallintaan. Napattiin kielto, kun Mila ohitti kepit. Uusittiin ja snautseri pomppasi pois loppupäästä keppejä. No uusittiin taas. Tälläkin kertaa kepit jäivät välistä suorittamatta, mutta päätin jatkaa siitä kohtaa, mistä ohitus tapahtui.
Keinu oli hidas, Mila ennakoi ja jäi taas töllöttämään keskelle keinua. Tämä on ollut meillä treeneissäkin viime aikoina ongelmana. Täytyisi varmaan tehdä taas keinua hetki yksittäin etupalkalla. Loppuradan pääsimme ilman mitään sen ihmeempiä kommelluksia. Kepeiltä siis tuli se kymppi ja lisäksi näiden kaikkien mutkien jälkeen ihanneaikakin ylitettiin roimasti.
Palkintojen jaossa meidät kuulutettiin hyppyradalla toisiksi ja olisimme napanneet vielä LUVAnkin, mutta valitettavasti se on jo hypäriltä taskussa. Perusradalla sijoituimme kolmansiksi. Sieltä tuli siis haalittua herkkuja koiralle ja vähän itsellekin.

Näiden kahden startin jälkeen meidän radat oli aksailtu. Minulle tultiin kuitenkin sanomaan, ettemme saisi vielä kadota paikalta, sillä meillä olisi vielä mahdollisuuksia rotumestaruuksissa sijoituksille. Jäimme siis rauhassa katselemaan ratoja, vaikka tiesinhän minä jo, että emme me tuon toisen radan takia mitään voittaisi.

Oli ihan huippua päästä näkemään niin paljon kääpiösnautsereita aksaamassa. Meillä päin kun olen usein ainoana kisoissa pienen partaeläimen kanssa. Erityisesti sykähdyttivät nuo kolmosluokan minit. Mukaan mahtui muutama aikamoinen tykki ja voi kuinka pakostikin alkaa kadehtia niiden vauhtia tuon maailman hitaimman snautserin kanssa.

Lopulta siinä kävi niin, että pääsimme lähtemään kohti kotia. Matkalla pysähdyimme vielä ABC:llä hampurilaisilla. Päivän tavoitteet suoritettu. Milalla pääosin kiva vauhti, kontaktit oli nätit sitä keinun hitautta lukuunottamatta. Mila ei myöskään käynyt moikkaamassa radalla tuomaria ja ratatyöntekijätkin saivat olla suhteellisen rauhassa, ekalla radalla nautseri vain vilkaisi yhtä.

Ennen seuraavia kisoja treenataan kepit varmoiksi, kontakteille vauhtia, ja tehdään kivoja hömppäjuttuja ja nautitaan molemmat aksailusta! Ensi kertaan viisastuneena vain yksi startti per kisa, näin saadaan Milan into pysymään paremmin yllä.

Tintille hurjat kiitokset vielä seurasta ja ratojen videoinnista!


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tokotoko

Tintti, Unna ja Carla tulivat meille yökyläilemään su-ma välisenä yönä. Sunnuntai-iltana kävimme koirien kanssa pitkällä lenkillä, jossa hurahtikin huomaamatta hieman odotettua pidempään. Kolmen ja puolen tunnin jälkeen palasimme kotiin, täynnä itikan puremia ja matkassamme väsyneitä koiria (kaikki muut siis paitsi Carla, joka heti sisälle päästyään kävi nappaamassa luun järsittäväkseen:D Kuinka sillä pienellä shetlantilaisella jäikään vielä niin paljon virtaa?!) Jokainen itikanpistos oli kuitenkin sen arvoista, sillä meillä oli todella hauskaa ja kameran muistikorttikin täyttyi hurjaa vauhtia. Lenkin aikana tulikin räpsittyä reilu 1000 kuvaa, siinä oli sitten läpikäymistä kerrakseen! Sieltä lenkiltä otoksia onkin edellisessä postauksessa.
Maanantaina meidän oli tarkoitus lähteä jo kymmenen maissa treenaamaan, mutta lähtö viivästyi pari tuntia. Saimme lopulta raahauduttua kentälle ja päivän ohjelmassa oli luvassa vähän tokoilua. Milan kanssa teimme vähän seuruu-juttuja. Ulkona olemme treenanneet aivan luvattoman vähän, joka on lopulta kostautunut hajuhäiriöiden määrässä; joko nenä menee maahan tai sitten Mila alkaa yli yrittämään. Muutama kiva lyhyt pätkä kuitenkin mahtui mukaan.
Pari kapulan pitoa ehdimme myös ottaa. Kapula onkin ollut meillä tauolla jo pidemmän aikaa, minkä kyllä huomasi innottomuudessa ottaa se suuhun. Tätä lisää siis jatkossa ja tehdään kapulasta taas tosi kiva juttu.
Loppuun teimme Tintin kanssa vielä yhteisen paikkiksen. Siinä Milan ongelmana on ollut toisten käskyihin reagoiminen, ja niinhän se teki tälläkin kertaa. Pitäisi vain päästä treenaamaan enemmän kimpassa niin tähänkin saisi varmuutta.
Huomenna onkin luvassa taas pitkästä aikaa vähän kisailua, kun käväisemme päiväreissulla Jyväskylässä agilitykisoissa. Tavoitteena olisi tehdä kaksi onnistunutta rataa, tuloksista viis. Eihän sitä nyt voinut missata, kun saatiin vähän pohjoisemmaksi kääpiösnautsereiden rotumestikset!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017