Jyväskylän pentunäyttelyssä

Pari viikkoa sitten käväisin päiväseltään Jyväskylässä. Kisailin junior handerissa Viivi-cockerilla, jonka kanssa harjoittelin myös mätsärissä edeltävänä viikonloppuna. Pääsin Viivin omistajan kyydillä ja Sara hyppäsi myöskin kyytiin. Paikanpäälle saavuimme ihan hyvissä ajoin ennen junnujen alkua, joten oli hyvin aikaa käydä vaihtamassa vaatteet ja katsella kehiä.
Alkuperäinen tuomari oli vaihtunut, joten meidät arvosteli Markku Kipinä. Stressasin kehää jostain syystä normaalia enemmän, enkä voinut oikein millään saralla olla tyytyväinen suoritukseeni. Yhteisliikkeiden jälkeen seisotimme koirat ja sitten tuomari otti yksittäisarvosteluun. Me olimme siinä aivan viimeisiä. Pöydällä tuomari pyysi näyttämään purennan. Ja minähän näytin purennan. Hän katsoi ja odotti hetken ja kysyi kohta, että mitä olisin voinut näyttää vielä. Siinä yritin jotain sopertaa ja hän vain tokaisi, että täytyy näyttää kaikki hampaat. Teki kyllä mieli alkaa pätemään, että olisit sitten pyytänyt hampaita. Minä näytin ihan oikein, mutta taitaa olla, että tuomareille ei pahemmin kannata vikistä vastaan;) Tämä on kanssa saanut vähän miettimään, kun jo toinen näyttely peräkkäin, missä samanlaista on sattunut. Liikkeissä taisi olla kolmio ja edestakaisin ja sen jälkeen koira seisomaan. Kolmiossa olisi pitänyt katsoa hieman paremmin tuomarin linja. Siinä sain seisotella Viiviä aika kauan ja sekin alkoi selvästi väsyä. Sitten kiitos ja seisomaan jonon perälle. Tuomari tuli vielä yhteisesti selittämään kaikille palautetta, jonka jälkeen alkoi jaella sijoja. Meidät käteltiin neljänsiksi.
Arvostelussa ryhmäliikkeet, yksittäisliikkeet, yhteistyö koiran kanssa ja rodunomaisen esitystavan tunteminen erinomaisia. Seisottaminen oli erittäin hyvää, kommenttina: hakee ylälinjan tasapainoa seisottamisessa. Tällaista V ei ennen ollut tehnyt minun kanssa, sinällään harmi, että se keksi sen juuri kehässä. Hampaiden ja purennan näyttäminen hyvä, perustelut tuli tuolla aiemmin.



Kuva: Tua Paassilta

Onneksi tuo oli kuitenkin vain yksi kisa muiden joukossa, ja vaikka minua ensin harmittikin, se haihtui kun pääsin vielä treenailemaan Tuan Danilin kanssa ja kannustamaan tuttuja ryhmäkehässä. Tulomatkalla käväisimme apsilla syömässä, oli kyllä ihana saada jotain ruokaa, kun en koko päivänä ollut syönyt mitään.

Huomenna on tiedossa mukava aamupäivä, kun varailimme Saran, Ean ja Tinjamarin kanssa hallia näyttelytreeneihin. Muuten pääsiäisloma kuluukin kivasti kokeisiin lukiessa ja palautettavia tehtäviä tekiessä. Onneksi kesälomaan ei ole enää pitkä aika!

Treenailua mätsärissä ja rokotuksilla

Sunnuntaina pyörähdin Musti&Mirri areenalla mätsärissä. Mila jäi tällä kertaa kotiin, sillä junior handlerissa harjoittelin cockerin kanssa, jolla kisaan ensi sunnuntaina Jyväskylän pentunäyttelyssä. Lisäksi lupauduin avittelemaan muissa kehissä.
Junior handler alkoi ja me olimme heti numerolla 1. Aluksi tuomari pyysi juoksuttamaan muutaman kerran ympäri, jonka jälkeen kiersi koirat läpi. Sitten siirryin yksilöarvosteluun. Kehässä ei ollut pöytää, joten esitin koiran maassa. Tuomari kysyi alkuperämaata ja pyysi näyttämään purennan, sitten hän vielä kiersi meidät ympäri ja katsoi, että tajusin väistää tuomaria. Liikkeinä teimme L'llän ja ympäri jonon perälle. Sitten meitä alettiin yksitellen tiputtella pois ja pian meitä oli viisi jäljellä. Sen jälkeen vaihdoimme koiria ja minä sain vaihdossa basenjin. Se ei ollut todellakaan helpoin esitettävä. Vaihtokoiran kanssa tein kahdeksikon ja sen jälkeen omat koirat takaisin. Tuomari antoi vielä palautteen vaihtokoirien kanssa, mutta ei keksinyt minulle mitään korjattavaa. No jaa-aah, tai ei vain sanonut. Viides tippui ja me juoksimme vielä muutaman kierroksen ympäri, sen aikana tuomari testasi meitä oikein kunnolla ja siirtyi kehän reunalle niin, että meidän tuli vaihtaa juoksutuskättä hänen ohi mennessä. Sitten sijoitetettiin neljäs ja kolmas. Me kaksi teimme vielä kahdestaan yhdessä edestakaisin ja tuomari kysyi montako hammasta koiralla on ja montako kylkiluuta koiralla on. Onneksi sama tuomari oli kysynyt minulta joskus aikaisemmin kylkiluiden määrää, jota en silloin muistanut, mutta painoin sen sen jälkeen sen verran hyvin mieleeni, että nyt muistin. Minun koirani ei enää jaksanut oikein seisoa, se istahteli vähän väliä. Meidät käteltiin sitten toisiksi. Hyvillä mielin voin kuitenkin suunnistaa ensi sunnuntaina penneliin junnukehään tämän aivan ihanan koiran kanssa.
Olin lupautunut esittämään myös australianpaimenkoiran veteraaneissa. Vetskutuomari halusikin kaikki koirat yhtä aikaa kehään eikä nauhoja jaettu. Koirista palkittiin vain neljä. Meidän suoritus meni mielestäni todella kivasti ja voi että kun rakastan tuota koiraa! Tuomari ei kuitenkaan vaikuttunut tarpeeksi, joten tällä kertaa jäimme ilman sijoitusta.

Aivan yllättäen löysin itseni myös isojen aikuisten punaisten kehässä. Pääsin esittämään irlanninsetterin. Sieltä ei tullut sijoitusta.
Valitettavasti kuvailu jäi päivällä kovin vähäiseksi, minulla ei ole edes junnukehästä yhtään kuvaa. Myöskään kuvien laatu ei ole kovin kehuttava, pahoittelen.



Älkää välittäkö hännästä. Mulla ei vaan kädet riitä näiden kanssa:D

Milan Instagram-tililtä löytyy pari videonpätkää sunnuntai-illan agilitytreeneistä. Käykääpä toki katsomassa, jos vähäänkään kiinnostaa. Kovasti Milalla oli vauhtia ja jotenkin vielä normaalia enemmän intoa hommaan.

---
Tänään Miltsukka pääsi pyörähtämään eläinlääkärillä. Neiti todettiin terveeksi ja samalla se sai piikin niskanahkaan. Seuraavat rokotukset ovat sitten kolmen vuoden päästä ja nyt saadaan taas harrastella mielin määrin sinne asti. Eläinlääkäri kehui Milaa, ja vaikka partaa alkuksi vähän pelottikin, sai ellä vielä lopuksi namin annettuaan hännänheilutuksen.

Jäällä juoksentelua ja blogin uudistelua

Viimein koitti kauan odotettu loma. Eilen, heti kun pääsin koulusta lähdimme Milan kanssa pitkälle lenkille. Partaeläin sai juoksennella suurimman osan ajasta vapaana jäällä. Matkaa kertyi lähes kahdeksan kilometriä - Milalle varmasti vähintään kaksinkertaisesti se määrä, kun se juoksenteli edestakaisin moottorikelkkareittejä. Kummasti illalla toista väsyttikin.

Huomenna luvassa taas mätsäri, jonne Mila ei pääse tällä kertaa mukaan. Junnuissa kisaan eräällä cockerilla, jolla kisaan viikon kuluttua Jyväskylän pentunäyttelyssä junnuhanderissa. Mahdollisesti aikataulujen salliessa saatan esittää pari muutakin koiraa. Illalla meillä on aksa, jossa toivottavasti saataisiin vihdoin ne kepit kuntoon. Lomaviikoksi ei ole sen ihmeempiä suunnitelmia kuin mökkeilyä ja tuo Jyväskylän penneli sunnuntaina.

Blogi koki suuren muodonmuutoksen, enkä vieläkään saanut aivan kaikkea haluamaani. Nimestä lähtien kaikki uudistui. Välilehtiä täytyy vielä muokkailla, eikä tuo bannerikaan näytä niin hyvältä blogissa kuin olisin ajatellut. Voi olla, että sekin kokee tässä loman aikana vielä muutosta. Nyt kuitenkin täytyy tehdä välillä jotain muuta, kun olen istunut tässä koneen ääressä aivan silmät ristissä.

 

HelmihÄSSÄkät (Agilitykilpailut) 2016

Meidän ihka ensimmäiset aksakisat kilpailtiin viime lauantaina Kuopiossa, Metkan hallissa. Ykkösluokat tuomaroi Marianne Fernstöm Ruotsista.
Yhdentoista aikaan illalla, viimeisenä päivänä, kun halvemmilla ilmoilla vielä pääsi ilmoittautumaan, päätin, että kyllä me voitaisiin käydä korkkaamassa kisat. Ilmoittauduin vain hyppyradalle, sillä ajattelin, että siinä olisi aivan tarpeeksi ekalle kerralle. Olin myös ihan tyytyväinen, ettemme osallistuneet normiradoille, kun noissa kontakteissa oli viime viikolla vähän häikkää.
Kisat alkoivat puoli kymmeneltä ja meidän rata alkoi klo 14.25. Olimme olleet kouluttajamme kanssa yhteyksissä edellispäivänä ja hän sanoi, että olisi fiksuinta mennä hallille yhdeksän aikaan, jotta tuomari ehtisi suorittaa mittauksen ja minä täyttäisin silloin kisakirjan. Kouluttajamme oli luvannut tulla jeesimään meitä kisapaikalle ja lupasi vielä aamulla tulla auttamaan, jotta kaikki sujuisi varmasti oikein.

Heti, kun saavuimme hallille, kävin ostamassa kisakirjan ja sitten menimme odottamaan vuoroamme mittauksessa. Tuomari vaikutti kovin mukavalta, vaikka Mila kovasti stressasikin mittakeppiä. Siinä sitä mittailtiin moneen kertaan; välillä minun käskettiin kääntää koira ympäri ja sitten tuomari mittaili taas toiselta puolelta. Pienet paineet meinasi tulla, että entä jos se nyt olisikin medi. Me kun olemme aina hyppineet minirimoja ja Mila on aiemmin mitattu 34,5 cm korkeaksi. Onneksi ruutu ruksattiin  minien kohdalta ja kamala jännitys tipahti harteilta. Mittauksen jälkeen kävin ilmoittautumassa ja sitten katsoimme pari ensimmäistä rataa. Sen jälkeen lähdimme vähäksi ajaksi kotiin valmistautumaan.

Puoli yhden aikaan palasimme hallille ja siellä olikin jo kova meno käynnissä. Ensin seurasin vähän tuloksia ja sitten menimme Milan kanssa pienelle lämmittelylenkille. Eikä aikaakaan, kun meidät jo kutsuttiin tutustumaan rataan. Se oli todella helppo, eikä mitään erityisiä ohjauskuvioita tarvittu. Olin kovin helpottunut, että tämä taitaa olla jopa sellainen rata, etten unohdakkaan kesken, minne pitää mennä.
Ehdin käydä rataa muutaman kerran läpi ja sitten kävin hakemassa Milan häkistä. Meidän piti startata kuudentena, mutta kolme meitä edellä olevaan olivatkin poissa. Näin saimme aika heti olla valmiina radalle.

Ykkösluokan hyppyrata. Mittasuhteet eivät ole oikeat

Pian sain luvan ottaa Milalta pannan pois ja jätin sen istumaan. Oma typerä ohjausvirheeni näkyi jo heti kolmoshypyllä, kun minun olisi pitänyt vain vähän jalalla polkaista, että Mila olisi hypännyt sen. Keppejä olin tällä radalla jännäillyt kaikkein eniten. Mila kuitenkin kepitteli oikein kivasti, mutta sitten: se pysähtyi viimeisessä välissä. Suureksi onneksi "partaeläin" ei kuitenkaan lähtenyt sinkoilemaan minne sattuu, vaan seisoi ja odotti vain niin kauan ennen kuin ohjaan sen pois. Tästä ei siis tullut virheitä. Viimeiseen putkeen minun olisi pitänyt ohjata Mila hieman paremmin ja tulla siihen ehkä vähän erilaisessa linjassa. Mila huomasi tuomarin, joka seisoi putken vieressä ja meinasi mennä moikkaamaan, mutta onneksi sain sen kuitenkin menemään putkeen toisella kerralla. Tästä tuli se toinen vitonen. Vikat kolme hyppyä meni ihan jees ja saimme siis hyväksytyn tuloksen.
Omat virheet harmittaa ihan älyttömästi, sillä erityisesti tuo polkaisu hypylle olisi kyllä pitänyt muistaa.
Radalta siis 10 vp ja reilu 7 sekuntia yliaikaa. Sitäkään ei kuulemma olisi tullut, mutta virheiden korjaamisessa meni aikaa. Tuo ei myöskään ollut meidän nopein rata, joten siitäkin olisi varmasti aikaa säästynyt. Sijoituimme neljänneksi yhdestätoista suorituksesta, eli varsin hyvä ekaksi kisaksi. Meidän radalla ei nähty yhtään puhdasta rataa.

Radan jälkeen mulle ostettiin kengät seuraaviin kisoihin ja odottelimme kisakirjan valmistumista. Ennen kakkosluokan alkua lähdimme kotiin ja siitä aika suoraan viettämään mökkiviikonloppua.