Messari 2017

Torstaina ennen puoltapäivää starttasi meidän matka kohti Helsinkiä, sillä edessä oli kauan odotettu messariviikonloppu. Edellisiltana olin pakannut laukut jo lähes valmiiksi, joten aamulla oli edessä vain tavaroiden kantaminen autoon. Sitten nokka kohti juna-asemaa, jossa ehdimme hetkisen odotella ennen kuin Sara ja Huima saapuivat paikalle. Kuinka ollakkaan huomasin, että olin unohtanut pukupussin kotiin. Kaikki näyttelyvaatteet roikkuivat nätisti huoneeni oven kahvassa!? Siinä pieni paniikki jo meinasi iskeä, että mitäs nyt tehdään. Hakemaan ei kuitenkaan enää ehtinyt, joten alkoi  näyttelykavereiden pommittaminen. Onneksi ihana Johanna oli tulossa junalla Kuopion kautta iltapäivällä ja hän suostui nappaamaan matkalta pukupussini!

Saavuimme Helsinkiin vähän ennen neljää ja heti junasta astuessamme meillä olikin kantoapua vastassa, kun Sandra lupasi tulla auttamaan meidät valtavan tavaravuoremme kanssa hotellille. Myös Aava ja Unto-villakoira olivat messissä mukana, he siis majoittuivat meidän kanssa koko viikonlopun hotellilla. Meillä oli sama hotelli kuin viimekin vuonna, Scandic Park, aivan Töölönlahden rannalla.
Torstai-ilta meni rauhallisissa merkeissä. Käytimme koirat lenkillä sekä käväisimme täyttämässä Saran kanssa masuja Vapianossa ja ostamassa nakkeja koirille seuraavaa päivää varten.

Perjantaina oli ensimmäinen messaripäivä. Loppujen lopuksi minulla oli perjantaina vain karkeakarvainen saksanseisoja paras uros kehässä (PU5) sekä karkkarikasvari, joka oli roppi kera kp:n. Rauhallisissa merkeissä mentiin siis perjantai, vaikka alun perin minulla piti olla enemmänkin koiria esitettävänä. Oli kuitenkin mukava katsella rauhassa kehiä ja moikkailla kavereita. Ryhmässä pyörähdin vielä kasvattajaluokassa ja sitten aloimme lähteä kohti hotellia. Illalla kävimme hakemassa pitsat. Vähitellen alkoi väsyttää niin paljon, että oli pakko käydä nukkumaan.

Lauantaina rynnistin heti suoraan katsomaan australianpaimenkoiria. Jälleen pentukuume otti muutaman askeleen eteenpäin, mutta vieläkin pitäisi jaksaa omaa pientä paimenta odottaa. Auspaitten jälkeen esitin aivan ihanan pitkäkarvaisen saksanseisojan. Valitettavasti tuomari olisi odottanut nuoresta koirastakin valmista pakettia ja kehittymättömyyden takia tuloksena erittäin hyvä. Kehän jälkeen kiidin karkkarikehälle, jossa olin mukana taas samassa kasvarissa. Tuomari oli tiukalla päällä, mutta rop ja kp irtosivat silti. Iltapäivällä oli siis luvassa vielä ryhmäkehä.
Jossain tässä välissä Mila oli tietämättäni pyörähtänyt extemporena Annin kanssa junior handlerien parhaan piirinmestarin valinnassa. Nautseri oli käyttäytynyt kuulemma hyvin ja itse suorituskin oli onnistunut siihen nähden, ettei parivaljakko ollut tutustunut toisiinsa puolta minuuttia kauempaa. Olisi ollut kyllä hauska nähä itsekin suoritus, mutta jospa tätä paria tultaisiin näkemään kehässä myöhemminkin!
Lauantaina kävin tekemässä koko messarin ainoat ostokset, kun kävin tuhlaamassa Showlinkin alekupongin ja ostin viimein sen valioruusukkeen. Ihmeen vähillä ostoksilla säilyin, vaikka budjetti oli tänä vuonna oikein erikoisen tiukka. Olisi ollut kaikkea ihanaa shoppailtavaa, mutta kun mitään ei varsinaisesti tarvitse niin pyrin lähinnä vain hiplailemaan kaikkea kivaa.
Illalla olimme niin väsyneitä, että kävimme lähikaupassa ostamassa vain vähän ruokaa ja yöllä vielä puunailin Milan seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina oli itselleni kaikkein jännittävin päivä. Mila oli kehässä. Joskus sain jonkin asteisen mielenhäiriön ja päätin ilmoittaa murmelin kehään. Tätä päivää olin stressannut jo useamman kuukauden etukäteen. Stressiä ei helpottanut yhtään, kun sain aikataulut käsiini. Tietenkin olin ilmoittanut Milan juuri sille päivälle, jonne oli ilmottu eniten koiria. Reilu viisikymmentä musta-hopeaa käppänää! Aamuun en halunnut ottaa mitään muita esitettäviä, vaan keskittyä ihan täysillä Milaan.
Junnu-urokset olivat juuri startanneet, kun saavuimme paikalle. Vaihdoin vaatteet ja ehdin katsella hetken tuomarin linjaa ja tyyliä arvostella. Pian aloin valmistelemaan Milaa kehään ja Janette auttoi vielä viimeisissä viimeistelyissä (ja myös kuvasi kehän, kiitos vielä). Valionarttuja oli yhteensä yhdeksän, joista yksi oli poissa. Perjantaina katsoessani saman tuomarin tuomaroimaa snautserikehää, totesin tuomarin olevan todellakin liiketuomari ja näinhän se olikin. Erityisesti etuliikkeet olivat tärkeät.

Yksilöarvostelussa tuomari kopeloi koiran tarkkaan ja ikää kysyessään suorastaan järkyttyi, kun sanoin Milan olevan seitsemän ja puoli vuotias:D Mummeli❤️ Ei sitä kyllä mitenkään niin vanhaksi vielä uskoisi!
Kaikille valionartuille tuomari antoi erinomaisen, josta jo itsessään olin todella tyytyväinen. Kilpailuluokassa tuomari liikutti useamman kierroksen ympäri ja tästä Mila sai puhtia ja lähti kivasti edellä. Meidät poimittiin neljän parhaan joukkoon ainoana suomalaisena! Loppusijoitus oli kolmas. Taakse jäi muun muassa erkkarin roppi sekä viime vuoden 1. ja 2. menestyneimmät musta-hopea käppänänartut.

"7,5 years. Good type. Correct bite. Correct proportions, coat and angulations. Good chest. Good bones. Good movement but needs a bit more parallelism." ERI, VAK3 

- Pietro Marino

Milan kehän jälkeen oli hetken hengähdystauko ja sitten oli jälleen seisojakasvari. Roppikasvari ja kp tulokseksi tälläkin kertaa. Harmikseni olisimme todennäköisesti myöhästyneet junasta, jos olisimme jääneet vielä isoon kehään, joten sen jouduin osaltani skippaamaan. Iltapäivällä kävimme hakemassa vielä kojuista ilmaisnäytteitä ja räpsimässä kuvia. Unohtamatta tietenkään junnuhandlerin SM-finaalia, kyllähän siinä oli tippa linssissä väkisinkin katsoessa ja kannustaessa kavereita.

Jälleen oli odottamisen arvoinen viikonloppu, tuloksissa ei ollut valittamista ja seura oli mitä parhain. Kiitos Helsinki, ensi vuonna nähdään taas!