Vuosi 2017 lähenee loppuaan ja jo perinteeksi muodostuneella tavalla vuodenvaihde vietetään koostepostausta kirjoitellen ja seuraavan vuoden tavoitteita miettien. Uudeksivuodeksi tulimme raketteja pakoon maalle, täällä säästymme enimmältä paukkeelta.
Kulunut vuosi on ollut kokonaisuudessaan todella upea. Toki siihen on mahtunut myös niitä einiinkivoja-hetkiä, mutta päällimmäisiksi ovat jääneet mukavat ja unohtumattomat muistot. Vuoden aikana on tapahtunut ihan huikeita juttuja, joita tässä postauksessa onkin tarkoitus hieman kasailla yhteen.
Tammikuun alussa pääsimme aloittamaan joulutauon jälkeen agilitytreenit. Alkuvuodesta tuskailimme kovasti Milan kadonneen vauhdin kanssa.
Loppiaisena kävimme oman seuran mätsäreissä ja palkintojen kanssa lähdimme sieltä kotiin. Kuun aikana ehdimme käydä perheen kanssa viettämässä yhden hotelliviikonlopun ja loppukuusta Mila käväisi leikkauspöydällä. Kohtu lähti pois ja saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun samalla nappasimme viralliset kuvat lonkista (C/B) ja kyynäristä (0/0) ja epävirallisen selästä (VAO0, SP0, LTV0). Lonkat johtuivat lähinnä löysyydestä, eikä iän aiheuttamia nivelrikkomuutoksia näkynyt! Agilityn harrastaminen sai siis jatkua hyvillä mielin.
Helmikuussa Milan sairasloma päättyi mitä aktiivisimman viikonlopun saattelemana. Kävimme mätsäreissä, jossa snautseri nappasi kotiin koko potin ollen kaikkein kaunein noin parista sadasta koirasta! Kävimme myös lenkillä kavereiden kanssa ja Mila pääsi purkamaan monen viikon rajoitetusta liikunnasta kertyneet virrat lumihangessa leikkien.
Maaliskuussa yökyläilimme kavereiden kanssa, kävimme treenailemassa tokoa ja teimme pitkiä lenkkejä jäällä. Kuun puolivälissä kävimme Milan kanssa katsomassa, kuinka vauhti aksaradalla riittää, kun kotikaupungissa järjestettiin junnusennupara-sm agilitykisat. Eihän se riittänyt, eka rata oli ihan kiva, mutta toisella ei enää puhti riittänyt. Takkiin tuli reilusti, mutta ainakin opimme, mitä pitää treenata! Muuten päivä oli todella onnistunut ja pitkästä aikaa sai nauraa itsensä kipeäksi.
Huhtikuu oli harrastusrintamalla varsin aktiivinen. Olimme joko treenaamassa, kisailemassa tai vähintään edes ilmoittautumassa jos minnekkin koirajuttuihin. Vuoden rallytokon tavoite saavutettiin, kun kahdessa startissa Mila nappasi RTK1 pistein 89 ja 83. Outokummussa näyttelyissä Mila nappasi toisen sertinsä ja oli toiseksi paras narttu. Agilityssä keskityimme välipalkkauksiin ja sen myötä Mila alkoi ihan eri tavalla nauttia lajista. Kuun aikana kävimme Tintin kanssa juoksuttamassa koiria jäällä.
Vappupäivänä Mila kävi Saran pikkusiskon kanssa Hankasalmella ryhmänäyttelyssä junior handler-kehässä. Oikein hienosti snautseri käyttäytyikin! Kävimme kenraaliharjoittelemassa mätsäreissä (JH1, PUN2) ennen Varkauden näyttelyä. Varkaudesta Mila sai EH'n ja toimi myös junnukoirana Saran kanssa ja parivaljakko sijoittuikin toiseksi. Myös Ea ja Riemu olivat tämän viikonlopun meidän seurana yökyläilemässä ja koirat saivat rällätä pitkin peltoja. Toukokuuhun mahtui myös korvaongelmat, jotka olivat olleet jo pidemmän aikaa poissa. Hiivakuurin jälkeen ja nappuloiden vaihdon jälkeen homma on ollut hillitympi.
Kesäkuussa reissasimme paljon. Ensin suuntasimme Ouluun junalla ja yövyimme Mimosan ja spanieleiden luona. Seuraavana aamuna lähdimme kohti Kuusamoa ja ryhmänäyttelyä. Päivä oli aivan uskomaton, Mila voitti nartut ja nappasi ainoana SA'n. Samalla se sai viimeisen valioarvoon vaadittavan sertin ja oli ROP! Mimosan kanssa kävimme myös aksaamassa lähihallilla ja lenkillä koirien kanssa. Oulun reissu jäi todella positiivisesti mieleen. Meillä oli ihan huisin hauskaa ja oli tosi ikävä lähteä viikonlopun jälkeen taas kotiin. Ohjatut aksatreenit jäivät kuun lopussa kesätauolle, mutta jatkoimme treenaamista koko kesän itsenäisesti. Muuten kesäkuun ohjelmaan kuuluivat mökkeily, lenkkeily ja karvainen hoitolapsonen. Kesäkuun lopussa lähdimme Kennelliiton Suurleirille Lapualle.
Heinäkuun alun nautimme Pohjanmaalla, Wanhassa Karhumäessä Suurleirillä. Aivan huikea leiri, jota olisi voinut jatkaa vielä paljon pidempään. Viikon aikana löytyi monia uusia kavereita, joiden kanssa pidän yhteyttä vieläkin. Haikeiden leirihyvästien jälkeen Tintti tuli Unnan ja Carlan kanssa meille yöksi. Kävimme ottamassa koirista kuvia auringonlaskussa ja treenamassa tokoa. Jyväskylän agilitykisoissa kävimme juoksemassa pari rataa. Hypäriltä nolla ja olisi tullut vielä LUVAkin, mutta se valitettavasti oli jo hypäriltä ennestään. Perusradalta tuli kymppi ja rutkasti treeni-ideoita.
Syksyn ohjatut agilitytreenit starttasivat, jotka pääsimme aloittamaan uuden kouluttajan ja ryhmän kanssa. Syyskuun viimeisenä päivänä kävimme taas mätsäreissä, jossa Mila sai punaisen ja oli myös Maisa-villakoiran kanssa parikehässä ilman sen kummempaa menestystä.
Lokakuu starttasi pitkällä lenkillä Tintin ja koirien kanssa kauniissa ruskan väreissä. Kävimme myös tokoilemassa kaveriporukalla hallilla. Loppukuusta aksailimme Varkaudessa kisaradoilla. Normiradalta nappasimme vitosen kepeiltä. Hypäri oli paras rata pitkään aikaan ja se meni puhtaasti maaliin. Ehdimme myös heittää Puijon metsissä Ean ja Riemun kanssa päivälenkin.
Joulukuun alussa kävimme kenraaliharjoituksissa mätsäreissä messaria varten. Mila oli hienosti viidestätoista veteraanista toinen. Messarireissulle lähdimme torstaina ja näyttelyissä viihdyimme perjantaista sunnuntaihin miltein joka päivä aamusta iltamyöhään. Sunnuntaille olin ilmoittanut myös Milan kehään. Mila oli todella kovatasoisessa valioluokassa kolmas saaden erinomaisen. Joulu vietettiin rauhallisesti kotona ja vielä ennen vuoden loppumista ehdimme käydä Ean ja Riemun kanssa lenkillä tarpoen syvässä lumihangessa.
Viime vuoden tavoitteet vuodelle 2017:
Agilityssa kakkosiin nousu
✗ Valitettavasti jäi toteutumatta. Kiersimme kisoissa paljon vähemmän, mitä etukäteen ajattelin. Treeneissä kuitenkin tuli edistymistä huimasti. Kisaradoilla vauhtia kaivataan vielä erityisesti kontakteille ja varmuutta kepeille. Monesti pärjääminen oli myös siitä tuurista kiinni;)
Rallytokossa alokasluokan läpi rämpiminen
✓ Onnistui! Huhtikuussa saimme kahdelta radalta hyväksytyn tuloksen ja viime vuodelta oli jo se yksi.
Tokossa möllitason koiraksi, seuraaminen kuntoon. Joku tokokurssi?
✗ Tokojuttuja teimme vuoden aikana melko paljon. Seuraaminen edistyi paljon ja viime kuukausina olemme päässeet tekemään jo vähän pidempiäkin pätkiä ilman palkkaa. Siirtymisiä ja liikkeiden yhdistämisiä ilman palkkaa täytyisi päästä vielä treenaamaan. Kurssilla emme käyneet, mutta senkin edestä treenailimme kavereiden kanssa. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut niin hyvin, kun olisin toivonut
Näyttelyissä hyvien tuomarien sattuessa valioksi. Viron reissu?
✓ Toteutui! Tavoite, jonka aina piti jäädä vain haaveeksi! Loppujen lopuksi onnistui melko vähäisellä vaivalla: kolme näyttelyä avoimessa luokassa, joista kahdesta serti. Viron reissu jäi oikeastaan kiinni kyydeistä ja kesästä ei oikein löytynyt kaikille lähtijöille sopivaa viikonloppua. Passi kuitenkin hommattiin, joten ensi vuodeksi reissu on vireillä!
Paljon mätsäreitä
✓ Täällä päin järkättiin vuoden aikana melko vähän mätsäreitä edellisvuosiin verraten. Vuoden aikana kävimme kahdeksassa mätsärissä vaihtelevalla menestyksellä.
Mila junnuihin vieraan kanssa
✓ Mila pyörähti junnukehässä useampaan otteeseen, nopeasti laskettuna ainakin kuusi kertaa viidellä eri handlerilla. Todella ylpeä saan olla sen kehäkäytöksestä. Nykyään snautseri lähtee kaikkien mukaan, joilla vain namia löytyy, eikä ole enää niin mamman perään.
Sterilisointi, josko vihdoin. Samalla lonkka-kyynär- ja mahdollisesti selkäkuvaus
✓ Pitkäaikainen suunnitelma toteutui! Samalla myös kuvat, jotka kaikeksi onneksi olivat nätit ja agilityn harrastaminen sai jatkua.
Uusia temppuja ja vanhojen vahvistelua
✓ Temppuilimme vuoden aikana paljon ja myös uusia temppuja tuli opeteltua. Keskityin vuoden aikana erityisesti takapään vahvistamiseen ja sovelsimme tätä myös erilaisiin temppuihin.
Jossain välissä kunnon patikointiretki Milan ja kavereiden kanssa vähän kauemmas
✗ Pitkä retki ei toteutunut vieläkään. Kävimme kavereiden kanssa kotiseudulla usealla pitkällä lenkillä, mutta haaveilemani reissu jäi tänäkin vuonna vain haaveeksi.
Suurleiri
✓ Toteutui. Koko vuoden huikein viikko, oli huippua lopettaa leiriläisenä olo parhaaseen leiriin ikinä!
Paljon ikimuistoisia kokemuksia, uusia koira- ja ihmiskavereita ja vietä enemmän aikaa vanhojen kanssa
✓ Vuoden aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista löytyi myös todella tärkeitä kavereita. Myös vanhojen kavereiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Valitettavasti opiskelu rajoitti paljon yhteydenpitoa, mutta toivottavasti treenaamaan ehtisi enemmän ensi vuonna!
Blogissa aktivoituminen, koeta yrittää tehdä edes yksi postaus viikossa
✗ Ihan ei tavoitteeseen päästy. Kamalasti olisi ollut halua postailla, mutta ajanpuute tai inspiraatio olivat asian esteenä. Jokaisena kuukautena tuli kuitenkin kirjoitettua vähintään yksi postaus, mistä sopii olla tyytyväinen. Instagramin puolella olimme enemmän aktiivisena.
Opettele käyttämään kameraa paremmin
✓ Vuoden aikana olen oppinut paljon uusia juttuja. Tämä voisi melkein olla ikuinen tavoite, sillä aina on mahdollisuus kehittyä.
Tavoitteet vuodelle 2018:
- Vetskuiän saavutettua paljon näyttelyitä
- Ulkomaille näyttelyreissu
- Mätsäreitä
- Agilityssä kakkosiin, varmuutta ja luottoa tekemiseen
- Tokoa omatoimisesti. Kehittymisestä riippuen möllit?
- Rallyn treenailua avointa luokkaa varten
- Patikointiretki, muita roadtrip-reissuja kavereiden kanssa
- Paljon yhteisiä treenejä
- Uusia koirakontakteja
- Mahdollisimman paljon treenien videointia
- Uusia temppuja ja erilaista aktivointia
- Kasvattajan peruskurssi
- Kehittyminen omassa koirankouluttamisessa, mahdollisuuksien (ja rahatilanteen) mukaan erilaisia luentoja ja seminaareja
- Kehittyminen valokuvaamisessa ja myös kuvankäsittelyyn syventyminen paremmin
- Blogin pitäminen hengissä
Ensi vuonna tulee tapahtumaan paljon ihan huiseja juttuja. Paljon uutta, hauskaa ja jännittävää - sen takaan! Kulunut vuosi on ollut kovin opiskeluntäyteinen ja erityisesti syksyllä kouluhommat ovat rajoittaneet paljon koirajuttuja. Myöskin ensi vuoden alkuvuosi tulee menemään suuresti opiskelun merkeissä. Toivotaan kuitenkin, että ahkerointi palkitaan kesän alussa, kun saan painaa valkolakin päähäni. Myöhemmälle vuodelle ja erityisesti kesälle on suunnitteilla niin paljon jännittäviä reissuja, että tuskin maltan odottaa!
Haluan kiittää jokaikistä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet mukana meidän mahtavassa vuodessa 2017!
Nähdään taas ensi vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.